Kouluissa jaettavista hymypatsaista on virinnyt keskustelua viime aikoina. Laukaisijana oli aikomus tuoda sukupuolineutraali hymypatsas hymypoika- ja hymytyttö -patsaiden rinnalle. Osa keskustelijoista tietenkin luki tämän heti niin, että hymypoika- ja hymytyttö -patsaista oltaisiin luopumassa, mikä ei pitänyt paikkaansa; sukupuolineutraali patsas on tulossa niiden rinnalle.
No, oli se miten oli, minua itseäni mietityttää eniten se, että mikä näiden hymypatsaiden virka nykyaikana on?
Hymypatsaita alettiin jakamaan 1954 palkintona kilpailulle, "jossa luokka kilpaili siitä, kuka on ystävällisin, rehdein ja hymyilevin".
Nykyään hymypatsaan saa lapsi, joka "toimii luotettavasti ja reilusti, tekee rakentavaa yhteistyötä kaikkien kanssa, noudattaa sovittuja käytäntöjä, kohtelee kaikkia ystävällisesti, ei kiusaa koskaan, edistää koulunsa ja opiskeluryhmänsä hyvää yhteishenkeä ja ottaa muut huomioon ja antaa työrauhan".
Ketkä näistä kriteereistä jäävät ulkopuolelle? Ainakin monelle neurologisesti poikkeavalle tai oppimishäiriöiselle lapselle patsas on mahdoton saavuttaa. ADHD lienee lähes varma este.
Suurin osa erityisen paljon häiriköivistä lapsista tulee rikkinäisistä perheistä. Veikkaan, että harvan alkoholistin, narsistin, tai väkivaltaisen vanhemman lapsi hymypatsasta saa.
Ongelma on sen lisäksi se, miten valinta tehdään. Hymypatsaan saajasta äänesteetään. Miten on - äänestääkö 11-vuotias todellakin tarkkaan harkittuaan noiden kriteerien perusteella parasta kandidaattia, vai äänestääkö 11-vuotias luokan jo valmiiksi suosituinta tai miellistellyintä lasta?
Olen myös kuullut monia anekdootteja, jossa patsaan on tosiasiallisesti saanut muita kiusaava lapsi. Moni kiusaaja on myös suosittu ja kiusaaja voi josskus myös opettajan näkökulmasta olla kiltti ja totteleva.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että minulle tuli selväksi ensimmäisen muutaman kouluvuoden aikana, että en tule koskaan yhtäkään vastaavaa kisaa voittamaan. Silloin tunsin katkeruutta ja kateutta siitä, että ettei minua koskaan kukaan äänestänyt tai muutenkaan kauheammin positiivista palautetta saanut. Toki jälkikäteen voi aina viisastella, että pitäisi olla iloinen muiden puolesta kun näitä palkitaan, mutta koitappa tämä konsepti alakoululaiselle selittää.
Voidaan myös esittää filosofisempi kysymys siitä, että onko hyvä toveruus jotain, jossa pitäisi kilpailla? Jos siitä ei saisikaan palkintoa, olisiko se vähemmän arvokasta?
Äänestyksenkin voi vain yksi voittaa. Mitä jos vaikka neljä lasta täyttävät kriteerit kolmen sijasta? Yksi jää ilman. Oliko hänen toveruutensa siis vähemmän arvokasta?
Minusta kaikki suosiokisat voisi suosiolla jättää kouluista pois. Ei niillä koulun ilmapiiriä paranneta.
Comments powered by Talkyard.