Lukuisten tutkimusten mukaan nuoret liikkuvat aivan liian vähän. Vanhempien lisäksi myös kunnalla on vastuu kannustaa nuoria liikkumaan.
Monen nuoren harrastusmahdollisuuksia heikentää perheen taloudellinen tilanne. On toki halpojakin liikuntamuotoja, kuten lenkkeily, mutta usein nämä eivät juuri nuoria innosta. Hyvätuloisten perheiden lapsilla on paremmin varaa kalliimpiin harrastuksiin, kuten kiipeilyyn, kamppailulajeihin tai joukkuelajeihin.
Ehdotankin, että Espoo kokeilee suoraan nuorille maksettavaa liikuntaetua, esimerkiksi 30 euron kuukausittaisella summalla. Etu voidaan mahdollisesti maksaa jonkin olemassaolevan järjestelmän kautta, kuten Edenredin. Tällöin etua ei voi helposti käyttää muuhun kuin siihen, mihin se on tarkoitettukin.
Äkkiseltään 30 euroa per nuori voi kuulostaa paljolta, mutta tosiasiassa kyseessä ei ole kunnalle lainkaan niin suuri kuluerä, kuin voisi luulla. Espoossa yksi kouluvuosi per oppilas on jo noin 9 000 euroa. Kun mukaan lasketaan lapsilisät, terveyshuolto, sosiaalitoimi ja muu vastaava, jäisi liikuntaedun osuus nuoreen käytettävästä rahasta jo varsin siedettäväksi.
Tämä 30 euron summa myös pysyy paikallisessa taloudessa kierrossa. Kun sillä ostetaan esimerkiksi kuukausi seinäkiipeilyä, maksetaan siitä ALV ja tämän jälkeeen valtaosa hinnasta päätyy liikuntatoimijan henkilöstön palkkoihin, joista taas maksetaan verot. Kyseessä ei siis ole yhteiskunnalle kovin suuren riskin investointi.
Toisaalta jos Espoo voi kannustaa edes kymmenen prosenttia sellaisista nuorista, jotka eivät nykyään liiku käytännössä ollenkaan, harrastamaan heille mieleistä lajia, hyödyt ovat suuret.
Tällä voidaan myös paikata korona-ajan ongelmia. Korona on passivoinut nuoria entisestään ja toisaalta moni palveluntarjoaja myös kaipaisi taloudellista vetoapua. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Comments powered by Talkyard.