24. helmikuuta Venäjä aloitti täysmittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja Suomen turvallisuustilanne muuttui. Jos hyväksyt tämän faktuaalisen lauselman, olet vuorenvarma Naton kannattaja. Jos sen sijaan kiistät sen, olet todennäköisesti Putinin sätkynukke, venäjämielinen tai kenties salaliittoteoreetikko.
Tai ainakin suunnilleen tällä tasolla vaikuttaa aiheen ympärillä pyörivä some-keskustelu olevan.
Mielestäni Nato-keskustelu on valtakunnan medioissa että someissa ollut aika heikkotasoista, eikä sellaista listaa kritiikkiä, joka täysin vastaisi omia mietteittäni, ole silmään tähän mennessä oikein sattunutkaan. Siksi perustelen nyt tässä, miksi edelleen olen lievästi Natoon liittymistä vastaan ja samalla Natoon liittymisen vaikuttaessa melko todennäköiseltä, kerron omat mietteeni siitä, miten toivoisin liittymisen hoidettavan ja mitä odotan Suomelta Naton jäsenenä.
Muuttunut turvallisuustilanne..
Paljon on puhuttu rajusta turvallisuustilanteen muuttumisesta, jonka takia Suomen on käytännössä pakko liittyä Natoon jos se haluaa tulevaisuudessa kyetä uskottavaan puolustukseen ja puolustukselliseen pelotteeseen.
Minusta turvallisuustilanne ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihan niin radikaalisti muuttunut - turvallisuustilanne Ukrainan osalta on ollut heikko jo pitkään.
Ukraina Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut erittäin aktiivisten Venäjän vaikutusyritysten kohteena.
2004 Ukrainan presidenttivaaleissa myrkytettiin Venäjä-kriittinen opposition ehdokas, mitä ilmeisimmin Venäjän avustuksella.
Viimeistään Euromaidan ja Ukrainan vallankumous 2014 käynnisti Venäjän halun estää Ukrainan länsimaalaistuminen.
Propaganda ja vaikuttamisyritykset Venäjän osalta ovat kuitenkin olleet jatkuvia jo monta vuosikymmentä. Toisaalta omalle kansalle ja Ukrainan venäjänkieliselle väestölle on kerrottu länsimaiden valmistelevan hyökkäystä Ukrainaan; toisaalta Ukrainalaisia länsimielisiä poliitikkoja on uhkailtu, pahoinpidelty ja vainottu.
Suomi ei kuitenkaan ole Ukraina, eikä Suomi ole Ukrainaa vastaavassa tilanteessa. Putin aidosti pelkää, että Ukrainan demokratisoituminen, länsimaalaistuminen ja EU:hun liittyminen uhkaa myös Venäjän vakautta ja saa venäläiset vaatimaan vastaavia muutoksia. Diktaattorina Putinin suurin uhka ovat tietenkin vaatimukset kansanvallan kasvattamiseksi.
Pelko on sinänsä realistinen, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat paljon tiiviimmässä kulttuurillisessa vuorovaikutuksessa kuin esimerkiksi suomalaiset ja venäläiset. Suomi on jo demokraattinen, eikä Suomen jo olemassa oleva asema EU:n jäsenenä muodosta Putinille uutta, akuuttia uhkaa.
Tosiasiassa turvallisuustilanne nimenomaan Ukrainaa vastaan käynnistetyn hullun ja perusteettoman sodan takia ei ole suoraan muuttunut.
Nato lisää Suomen turvallisuutta vain marginaalisesti
Se, mikä on jonkin verran muuttanut turvallisuustilannetta, on Putinin vainoharhaisuuden ja suurudenhulluuden lisääntyminen koronavuosina. Tämä voi olla oikeakin uhka.
Itse en kuitenkaan usko, että juuri tätä uhkaa vastaan Natoon liittyminen antaa selkeästi ja konkreettisesti suuremman suojan kuin EU:n jäsenenä ja osana länsimaita oleminen jo itsessään antavat. EU:n jäsenmaata vastaan hyökkääminen olisi jo itsessään valtava riski ja eskalaation paikka, kuuluuhan EU:nkin perustussopimuksiin direktiivi toisten auttamisesta sotilaallisen uhan alla.
Pahimmillaan voi käydä päinvastoin. Putin on pelästynyt ja saattaa kuvittelee uhkia, joita ei edes ole. On täysin mahdollista, että Putin ja tämän korkeimmat kenraalit aidosti pelkäävät Naton hyökkäystä Venäjälle. Tässä tilanteessa Natoon liittyminen voi jopa aiheuttaa aggressioiden lisääntymistä Putinin johtaman Venäjän osalta.
Vaikka tämä ei olisikaan kaikkein todennäköisin skenaario, ei mielestäni sekään ole kaikkein todennäköisin skenaario, että EU:hun ja länsimaalaiseen blokkiin kuuluminen ei anna riittäviä turvatakuita mutta Natoon liittyminen antaisi.
Naton laajentumisen turvallisuusvaikutuksista on annettu paljon kritiikkiä myös Yhdysvaltojen sisällä.
Nato ei siis automaattisesti takaa Suomelle nykyistä parempaa turvallisuutta.
Natolla on kontollaan myös varsin kyseenalaista operatiivista historiaa
Yhdysvaltojen johtamaa Natoa on usein syytetty imperialistisesta käyttäytymisestä ja provokaatioista. Mielestäni nämä väitteet ovat usein hiukan liioiteltuja, mutta joukossa on totuuttakin - esimerkiksi Kuuban ohjuskriisi oli Yhdysvaltojen aiheuttama Natoa apuna käyttäen. Valitettavan usein Kuuban ohjuskriisistä muistetaan vain Neuvostoliiton osuus, vaikka tosiasiallisesti Neuvostoliitto halusi siirtää ohjuksia Kuubaan nimenomaan siksi, että Yhdysvallat oli siirtänyt ydinohjuksia Turkkiin ja Italiaan, josta ne olisivat yltäneet Neuvostoliiton alueelle sodan syttyessä. Tätä provokaatiota vastaan Neuvostoliitto reagoi.
Natolla on myös kontollaan sadoittain siviiliuhreja. Jugoslavian pommituksissa Naton pommit tappoivat 500 siviiliä.
Serbian alueelta on löytynyt vanhoja Naton käyttämiä uraanikärkisiä pommeja ja raketteja, joiden epäillään aiheuttaneen alueella kasvaneita syöpämääriä.
Muutama vuosi sitten Serbiassa valmisteltiin ensimmäiset haasteet Natoa vastaan näiden lisääntyneiden syöpätapausten johdosta. Sivuhuomiona mainittakoot, että länsimedioissa asiaa ei pantu merkille mitenkään. Kuitenkin esimerkiksi riippumaton, vapaata mediaa kannattava toimittajien ja paikallisten uutistoimistojen liitto Balkan Insight raportoi asiasta.
Libyassa Naton pommituksissa kuoli 300 siviiliä. Amnesty ja moni muu ihmisoikeusjärjestö on dokumentoinut näitä tapauksia ja monen uhrin ja uhrin perheen henkilöllisyydet ovat tiedossa.
Kummassakaan tapauksessa Nato ei ole maksanut senttiäkään korvauksia vammautuneille ja kuolleiden omaisille.
Vaikka Naton interventiot sinällään olisivatkin olleet perusteltujaa, mitenkään ei voi hyväksyä sitä, että Nato jättää julkaisematta selkeät raportit tapahtuneista siviilien pommituksistaa ja jättänyt korvaukset kokonaan maksamatta.
Jokseenkin kaksinaamaisesti Nato perusteli Jugoslavian interventiossa, ettei Natoa koske kansainvälinen lainsäädäntö, koska Nato ei ole maa, vaan maiden liittoutuma. Korvauksista taas Nato on sanonut, että Naton jäsenmaat ovat vastuussa, eli korvaukset pitää hakea yksittäisiltä jäsenmailta, eikä Natolta organisaationa. Tässä Nato hiihtää vahvasti kaksilla laduilla.
Itse en haluaisi veroistani maksettavan jäsenmaksua järjestölle, jolle ihmisoikeudet ja korvausvastuut ovat mitä ilmeisimmin tulkintakysymys, ja joka pakoilee vastuutaan.
Miten Suomen pitäisi liittyä Natoon?
Yllä olevien syiden takia en kannata Natoon liittymistä. En usko Venäjän Suomeen hyökkäämisen riskin olevan niin suuri ilman Natoa, että Natoon olisi pakko pian päästä.
Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että Natoon liittymistä ajetaan vahvasti eteenpäin ja Suomi on menossa kohti Natoa.
Itse toivon, että tästä järjestettäisiin kansanäänestys. Vaikka kansanäänestyksen tulos olisikin mitä todennäköisimmin myönteinen, niin kansanäänestyksellä saadaan virallistettua se kansan tuki.
En halua, että tulevaisuudessa Natoon kuuluminen on jatkuva puolueiden välinen kiistakapula, jossa yksi puolue syyttää toista Suomen Natoon viemisestä ja kolmas puolue tulee paikalle rahastamaan kahden puolueen välisellä torailulla. Haluan, että kun Natoon liittymisestä tulevaisuudessa puhutaan, voidaan sanoa sen olleen kansan tahto.
Mitä Suomen pitäisi Natossa tehdä?
Naton jäsenenä odotan Suomen pitävän ihmisoikeusasioita aktiivisesti esillä. Suomi voisi esimerkiksi ehdottaa Natolle yhtenäisiä korvauskäytäntöjä siviiliuhreille.
Missään nimessä Suomi ei saa olla mukana operaatioissa, joiden mahdollisista huonoista seuraamuksista ei oteta vastuuta ja joissa ei ole mietitty jatkotoimia kohdemaiden osalta. Esimerkiksi Libyassa pyrittiin estämään Gaddafin hirmuudet, ja periaatteessa siinä onnistuttiinkin - mutta samalla vauhditettiin maan ajautumista raakoihin sisällissotiin, joista maa ei ole vieläkään toipunut. Libyan interventio hyvistä tarkoitusperistään huolimatta osoittautui katastrofiksi.
Sen lisäksi Suomen pitää olla valmis kompromisseihin, jos Venäjä vaatii turvatakuita. Suomi voi esimerkiksi luvata, että Suomeen ei tule Naton tukikohtia, eikä varsinkaan Naton ohjuksia.
Pitkällä aikavälillä ongelma ei ole pelkästään Putin, vaan ongelma on siinä, miten Venäjällä laajemmin nähdään Nato ja Naton toiminta. Jos tulevaisuudessakin Naton toiminta näyttäytyy tavan venäläiselle provokatiivisena, niin luottamusta ei voida rakentaa. Tavalla tai toisella negatiivinen kierre on katkaistava. Valitettavan usein media ja some-keskustelut keskittyvät suurvaltojen herrojen persooniin ja heidän välisiin kinasteluihinsa. Tosiasiassa rauha rakennetaan kansojen välillä. Päämiehet ja -naiset tulevat ja menevät. On myös aika Putinin jälkeen.
Comments powered by Talkyard.