Onko radikalismi aina pahasta?

Itävalta tiukentamassa linjaa islamilaiseen radikalismiin: Hallitus ehdottaa ennaltaehkäiseviä pidätyksiä, tukien eväämistä ja imaamirekisteriä

Psykoottinen pistoolimies ministeriössä, puukkomiehiä ja kaasuhyökkäys: Suomessa poliitikkojen kimppuun on hyökätty sodan jälkeen vain muutaman kerran

Suomalaismies tuomittiin Britanniassa 8 vuodeksi vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista – toimi National Action -järjestössä

Teemu Keskisarjan kolumni: Suomen seuraava sisällissota

Vastarintaliikkeen entinen johtaja auttaa radikalisoituneita irti ääriajattelusta

Yllä on Ylen kategorian "Poliittinen radikalismi" viiden ensimmäisenä listatun artikkelin otsikot.

Näiden artikkeleiden nimien ja sisällön pohjalta voisi ajatella, että poliittinen radikalismi on aina jotain hyvin pahaa, terrorismiin, väkivaltaiseen ääriajatteluun ja poliittisesti motivoituneeseen rikollisuuteen liittyvää.

Tosiasiassa poliittisella radikalismilla on paljon rikkaampi historia.

Politiikassa radikaaleiksi itseään alkoivat kutsumaan 1700-luvun lopun ja 1800-luvun liberaalien liikkeiden edustajat, jotka tahtoivat murtaa silloisen yhteiskuntajärjestelmän ja korvata sen demokratialla. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan 1800-luvun alun Radicals-niminen ryhmittymä toimi parlamentissa ja pyrki saamaan läpi muutokset, joilla äänioikeus taattaisiin kaikille.

Ranskan radikaalit olivat samalla linjalla. He toivoivat sosiaalista ja demokraattista tasavaltaa. Silloisessa poliittisessa ilmapiirissä he olivat laitavasemmistoa, mutta jo yhden askeleen verran heistä oikealle oli ryhmittymiä, jotka olivat valmiita suuriinkin myönnytyksiin aristokraattien kanssa.

Määritelmällisesti radikaali politiikka on edelleen politiikkaa, joka tähtää isoon muutokseen yhteiskunnassa. Sen ei tarvitse olla vallankumouksellista, väkivaltaista, eikä rikollista. Esimerkiksi Suomen 1960-luvun pasifistisia liikkeitä, kuten Sadankomiteaa, voidaan pitää aikansa radikaaleina. Oli vahvoja sodanvastaisia käsityksiä ja vaatimuksia selkeistä linjamuutoksista liittyen aseistukseen ja siihen ulkopolitiikkaan, joka nähtiin liian sotaisana tai eripuraisena.

Tänä päivänä radikalismista puhutaan aivan liian usein puhtaasti negatiivisissa yhteyksissä. Radikalismi on kuitenkin ollut myös Suomelle tärkeää, olivathan esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeet syntyaikoinaan aikansa kovia radikaaleja. Ammattiyhdistysliikkeen takia suomalaisella työntekijällä tänäpäivänä on huomattavasti paremmat oikeudet kuin esimerkiksi amerikan kollegalla.

Nykyään, jos koskaan, kysyntää riittäisi positiiviselle radikalismille. Elämme kuitenkin vahvasti kulutuspainotteisessa yhteiskunnassa, jossa yksityisen elämän tarpeet ovat jo ylikorostettuina. Siitä tulemme maksamaan kovaa hintaa. Suuria muutoksia tarvittaisiin päätöksentekoon, talousmalliin ja yhteiskuntarakenteisiin. Jos tällaisia muutoksia ajaa, on määritelmällisesti radikaali.

Ja siinä ei ole mitään hävettävää.